Nyt se on tässä!

Tämän päiväkirjan viimeinen sivu.

Paljon on mustetta virrannut. Noin 400 A5-kokoista sivua. Ballograf.

Mitä tästä kaikesta on käteen jäänyt? Konkreettisesti vain tämä musta, muheva kirjani. Tämä blogi joka roikkuu jossain ihmeellisessä paikassa, jossain netissä kuin verkossa kuoleva kala.

Ehkä muutama lukija oikeasti viihtyy täällä. Sitä enempää en voisi pyytää. 

Tätä kirjoittaessani minä olen enimmäkseen viihtynyt. Kynä on kulunut kädessä, sen osat liikkuvat väljästi. Minulla on ollut mukavaa. Ja olenpa ainakin aktivoinut tämän harrastuksen taas. Kirjoittamisen.

Matkat Helsingin ja Riihimäen välillä jatkuvat.

Kirjoittaminen jatkuu.

Miksi minä lopettaisin?

Mutta piristystä! Sitä minä kaipaan! Pilkettä pippeliin!

Ehkä Helsinki-Riihimäki loppuu tähän.

Ehkä tämä on sen viimeinen lause.

———————————

18.2.09 IC HKI-RMK Klo 20.08

Tässä vielä muutama viimeinen lause:

Tai tämä: Kiitokset kaikille lukijoille!

Tai tämä: (näettekö, ei meinaa loppua ollenkaan)

Tai tämä: Tämä ei jää tähän! Uusi vihko odottaa jo kannet kovana!