Pimeässä junalla on kolme silmää.  Se lähestyy kaukaisuudesta hiljaisena mutta kohdalle päästyään se humisee ja kolisee kuin maailmanloppu. Ilmavirta sulkee silmät ja heittelee hiuksia kuin hullu ja vaatteet se painaa paiskaten vartaloon. Raudanraskas tuuli vavisuttaa kehoa.

Kun juna on mennyt hiukset ja ojanpohjan heinänkorret nytkähtävät kerran, kaksi ja jäävät sitten niille sijoilleen. Koppakuoriainen ryömii ratakiskon alta ja lähtee vaappuvaan lentoon. Vaatteet palautuvat kuosiin ja silmät aukeavat hiekkaa, pölyä saranoissaan.

—-

IC 4.10.10 HKI-RMK Klo 20.29