Juna on ajettu varikolta raiteelle. On kirkas ja aikainen aamu.

Aurinko paistaa junan ikkunoista sisään ja Tyyny ja Tarjotin keskustelevat.

Tyyny:  Voi tuota aurinkoa pojat ja tytöt! Jo kolmatta päivää paistaa se kirkkaana kuin naantali.

Tarjotin: Voiko ihanampaa olla  kuin auringon ensimmäiset säteet harmaalla muovipinnalla. (huokaisee)

Tyyny: Niin, Tarjotin, ei taida olla. Sinun pinnallasi aurinko totisesti leikittelee kauniisti. Sinä olet kuin kirkas ja soliseva puro.

Tarjotin: (punastuu)

Tyyny: Mutta niin arkista on elämämme, Tarjottimiseni, että töihin on ryhdyttävä heti aamutuimaan.

Tarjotin: Pitikö sinun Tyyny noin tylysti palauttaa meidät arkeen. Pian taas valuu kaatunut kahvi ja sokerimehu pitkin uljasta pintaani jota niin rakastat.

Tyyny: Älä murehdi, Tarjotinkulta. Pian on päivä taas illassa ja pääsemme varikon suojiin huollettaviksi.