Yövuorosta.

Onneksi kuitenkin kotimatkalla.

Paljon on juossut numeroita näkökentässä. Liian paljon.

Yritin huuhtoa niitä pienellä lenkillä työhuoneen läheisiä kortteleita kiertäen.

Ostin appelsiinimehua jonka ahnaasti join.

Numerot pysyivät.

Ne pysyvät aina.

Pakotan nyt näitä kirjaimia tulemaan ulos ja niitä alkaa tulla numeroiden alta.

Pyyhkivät verta ja tavunriekaleita yltään.

Pahasti numeroiden runtelemat!

Pettyneitä ovat. Alistuneet herra Numeraalin tahtoon.

Mutta vähän kerrassaan numerot alkavat väistyä!

Tulevat sitten taas takaisin entistä suurempina ja mahtavampina kunhan hetken lepäävät.

Säälistä luopuvat nyt taistelun kanssani.

Järjestelevät joukkojaan yön pimeät tunnit.

Hyökkäys aamun koitteessa.

Se on runoilijan loppu.

———————————

 18.3.09 IC HKI-RMK Klo 21.20