Rosvo!

Keskellä kirkkainta, aurinkoisinta talvipäivää!

Ilmielävänä istuu viereisellä rivillä vailla omantunnontuskia ja lukee lehteä muina rosvoina. Aurinkolasit päässä, jonkunlaiset verkkarit tai ulkoilupuku yllään.

Rosvo tuli kyytiin Riihimäeltä. Meni sitten tuohon istumaan ja piti nätisti lompakkoa käsissään.

Että tästä minä sitten matkani maksan kun konduktööri tulee.

Ja konduktööri tuli.

Ja mies istuu hiljaa paikallaan, lompakko kädessään.

Konduktööri huutaa Riihimäeltä tulleita, mutta mies vaan istuu.

Rosvo istuu. Ruskea, nahkainen lompakko kourassaan.

Konduktööri katsoo minun lippuni ja rosvo istuu edelleen eleettömänä paikallaan.

Pääsee pälkähästä! Saakeli!

Käräytän mokoman!

Mutta en pääse ajatusta pidemmälle.

Rosvot kuuluvat vankilaan. Ja Riihimäellä on vankila.

Rosvot karkaavat joskus vankilasta. Tai vapautuvat muuten vaan.

Lyön pääni pantiksi, että tuo on karannut tai vapautunut vanki.

Kaikki täsmää.

Hieman nukkavierut verkkarit, tuulitakki. Kuluneet ja kovat kasvot.

Isot kourat joilla on pahoinpidelty ja ryöstetty ennenkin.

Selkäreppu matkatavarana.

Vanki se on.

Ja nyt se istuu tuossa ja minä suunnittelen käräyttäväni sen.

Otan siitä kuvan ja laitan tämän kirjoituksen liitteeksi.

Sitten vain istun ja valvon yöt läpeensä ja pelkään.

Odotan koska ikkuna helähtää rikki ja rosvon iso koura, jolla on pahoinpidelty ennenkin, avaa ikkunan haat.