Kuulutus vielä korvissa kaikuu kun puksutamme hiljaa ulos Helsingin Rautatieaseman lasikaton alta.

Nokka kohti pohjoista.

Jotenkin pysähdyttävää ajatella ettei Helsingistä pääse junalla kuin yhteen suuntaan. Noin periaatteessa siis.

Luonnollisesti rata haarautuu Pasilan jälkeen idempiin ja läntisiin ratoihin mutta jos Helsinkiin tule nokka edellä, lähtee peppu edellä takaisin.

Ja kissanviikset tämä mihinkään puksuta!

Äsken puksutti puolisen metriä mutta ei puksuta enää.

Matka loppui totisesti lyhyeen.

Mutta nyt taas puksuttaa.

Jo tunnen sisuskaluissani Pasilan ratapihan tuoksut ja tuulen hunnut!

—————————–

24.3.09 IC HKI-RMK klo 21.00