Juoksin junaan joka oli sitten 13 minuuttia myöhässä.

Ulkona on pienenpieni pakkanen ja sumu. Pilvet puunlatvojen tasalla. Ei lunta.

Tulee toinen musta joulu peräkkäin. Jenkkilässä sen sijaan myrskysi ja New Yorkiin satoi 30 senttä lunta.

On meilläkin onneksi vähän huurua puissa.

Nyt juna pysähtyy keskelle peltoa. Matelee. Minibistro kolisee ja lonksuu. Tyttö takanani osti kaakaon ja muffinssin.  Perulaisen näköinen nainen nukkuu. Jokela. Surullinen Jokela. Ammuttu maailmankartalle. Murhattu. Niistä Jokela tullaan muistamaan seuraavat 200 vuotta, ellei jotain vielä pahempaa tapahdu.

Suomessa rakennetaan pelloille. Ennen pelloilla kasvatettiin perunaa, ruista ja ohraa. Kauraa ja vehnää. Lanttua ja porkkanaa. Rehua elikoille. Nyt pellosta puskee taloja, kartanoita. Ihmiset muuttavat niihin asumaan, pellolle. Miksei rakenneta metsään. Pellot saisivat kasvaa viljaansa. Talopellot ovat rumia rykelmiä. Ehkä 60 vuoden kuluttua muuttuvat siedettäviksi kun puut ja pensaat ovat saaneet kasvaa.

En minä jaksaisi odottaa niin kauan.

Juna saapuu Pasilaan. Koko ratapiha, rahtaus-ja lastausalueet voitaisiin kattaa. Olisivat maan alla, kuoren alla näkymättömissä. Katteen päälle sitten rakennettaisiin ihmisille koteja, taloja. Rakennettaisiin keski-Pasila idän ja lännen väliin. Ei tuota tavaraliikennehässäkkää tuosta varmaan siirtääkään voi. Maan alle vaan ja päälle korkeita taloja. Pilvenpiirtäjiä.

Helsinki.

Töölönlahti on jäässä.

Hakaniemen ympyrätalon tienoilla vilkkuu keltaisia varoitusvaloja. Ei sinisiä eikä punaisia. Kenellekään ei ole hätä. Odotamme tuloraiteen vapautumista. Kello 13.10.