Pasilan ratapiha kiiltää, vesi asvaltilla.
Ihmiset istuvat autoissa vettä silmillään.
Pimeät kuuset ja talojen siluetit, ihmisten mielet vaappuvat jossain epätoivon ja lopullisen toivonmenetyksen välillä.
Äkkiä tuuli puhaltaa pilvet ja lumi sataa maahan valkoiseksi valoksi.
Lumi peittää puut ja autojen katot.
Ihmiset nousevat autoistaan valkoiselle lumelle ja heidän silmänsä jäätyvät.
Valo lentää taivaalla.
Aurinko juo jäätyneen lumen, veden sirpaleet.
—————–
1.12.09 IC HKI-RMK Klo 17.06
Kuulutus vielä korvissa kaikuu kun puksutamme hiljaa ulos Helsingin Rautatieaseman lasikaton alta.
Nokka kohti pohjoista.
Jotenkin pysähdyttävää ajatella ettei Helsingistä pääse junalla kuin yhteen suuntaan. Noin periaatteessa siis.
Luonnollisesti rata haarautuu Pasilan jälkeen idempiin ja läntisiin ratoihin mutta jos Helsinkiin tule nokka edellä, lähtee peppu edellä takaisin.
Ja kissanviikset tämä mihinkään puksuta!
Äsken puksutti puolisen metriä mutta ei puksuta enää.
Matka loppui totisesti lyhyeen.
Mutta nyt taas puksuttaa.
Jo tunnen sisuskaluissani Pasilan ratapihan tuoksut ja tuulen hunnut!
—————————–
24.3.09 IC HKI-RMK klo 21.00
IC HKI-RMK Klo 19.05
——————————————————–
Lämmityslaite kuumentaa vasenta kylkeä. Joka puolella suhisee, piipittää ja natisee. Äänistä tulee mieleen sairaala, mutta junassa ollaan ja pian Pasilassa.
Nyt.
Virastotalot vasemmalla komeina möhkäleinä. Länsi-Pasila jää piiloon raiteiden katoksen taakse mutta sieltä se pilkistelee vihreämpänä kuin itäinen veljensä.
Kello 19.49 juna on Tikkurilassa.
Monta puhelimeen puhuvaa miestä, vain yksi hiljainen mies takana kääntelee sanomalehden sivuja. Ja minä tässä heidän välissään kirjoitan puuta ja heinää.
Lihava nainen seisoo Tikkurilan aseman laiturilla 2 ja pitää sylisään leipäpakettia, puoliksi syötyä.
 | tammikuu44 artikkeliin Rento? |
 | erikeeper artikkeliin Hopeahapsisen kosto |
| erikeeper artikkeliin Hopeahapsisen kosto |
| tammikuu44 artikkeliin Hopeahapsisen kosto |
 | Maija Haavisto artikkeliin Hopeahapsisen kosto |
Hymyilevä eläkeläinen
erikeeper
