Ihmiset nukkuvat taas.

Kuorsausta selkänojan takaa.

Kevyttä puhettakin, hiljaisia sanoja.

Kaksi raskaasti lävistettyä nuorta puhuvat raskaasta musiikista ja punkista.

Metallit kilisevät ja kolisevat heidän puhuessaan, puheessaan.

Kun he liikahtavat tuolillaan, helähtävät.

Tytön alahuulessa törröttää terävä piikki, hopeaa joka seuraa tytön leuan liikkeitä.

Pojan alahuulessa roikkuu kaksi rengasta.

Kiroilevat murteella, mukavalla kierteellä.

 Tulevat kaukaa mutta ovat silti lähellä.

Tuttuja. Mukavia nuoria vaikken heitä tunnekaan.

Mutta ei noin mukavalla kierteellä kiroava tee kärpäsellekään yhtään mitään.

—————

16.4.09 PJ RMK-HKI Klo 7.30