Reissumies on syöty.

Hänen jäännöksensä hitaasti maatuvassa muovipussissa, oikean polveni vieressä.

Rasvainen käärepaperi.

Aurinko paistaa nyt niin silmiin ettei ole totta.

Mutta nyt ei saa valittaa. On otettava kiitollisena vastaan jokainen auringosta heruva säde.

Niinkuin se  olisi viimeinen.

Niin pimeiksi talvet ovat tulleet, valottomiksi. Aurinko muilla mailla. Yleensä Ruotsin päällä paistamassa, kun sääkarttoja katsoo.

Selkäni takana joku tappelee vessan oven kanssa.

Yrittää saada sitä kiinni!

Paiskoo sitä!

Kun pääsee vihdoin sisälle, tappelee sisäpuolen lukon kanssa!

Naisella on ehkä paha henkilökohtainen ongelma lukkojen kanssa.

Ehkei hän iltaisin pääse kotiinsakaan ovia paukuttamatta, tappelematta lukon kanssa.

————————-

2.1.09 IC HKI-RMK Klo 14.30