Pilvet puristuvat kiinni ja vesi alkaa pudota taivaalta kuin pesusienestä.

Ryöpsähdys ja sitten lepo.

Pilvet vapautuvat ja lentävät tiehensä  kuin meduusaparvi.

Minä vilkutan niille hyvästiksi sillä tiedän etteivät ne koskaan palaa.

Pesusienimeduusapilvet ovat sellaisia.

Satavat, ryöpsähtävät kerran elämässä, sitten niitä ei ole enää. Kun ovat kadonneet taivaanrantaan, sulautuneet näkymättömiin niin ne ovat kertakaikkiaan kadonneet tästä maailmasta, pesusienimeduusapilvet.

Katson niiden rytmikästä loittonemista junan ikkunasta. Pilvet eivät katso taakseen vaan kulkevat epäröimättä ilmojen teitä. Niistä satanut vesi kimaltelee vielä asemalaiturilla ja autojen katoilla vaaleanpunaisina pisaroina. Pesusienimeduusapilvet satavat vedensekaista sokeria ja elintarvikeväriä.

Ne tekevät monta kondiittoria onnellisiksi yhdellä rysäyksellä.

Tuolta jo ensimmäinen saapuukin valkoinen kondiittorinhattu päässään ja suuri lusikka kädessään.

——————–

16.4.2010 IC HKI-RMK Klo 20.30