Vesipisarat litistyvät junan ikkunaa vasten ja viipottavat sitten lasin poikki kuin siimahännät.

Kai ne kantavat elämänosia mukanaan, vesipisarat.

Juoksevat karulla pinnalla hukkaan mutta hedelmän päälle sattuessaan kasvattavat ja paisuttavat luomakuntaa omalta osaltaan.

Vaan eivätpä ne ihan hukkaan joudu.

Siinä ne kipittävät lasia pitkin vinhasti mutkitellen ja viihdyttävät ymmärtäväistä katsojaa kunnes litistyvät mustaan tiivistekumiin ja katoavat näkyvistä ikuiseen kiertoon. Höyrystyvät sitten taas joskus sopivassa pilvessä ja tiivistyvät vedeksi tai jääksi jonkun kaukaisen planeetan pinnalle öttiäisten ihmeteltäväksi.

Olen näköjään taas tukevasti oman aurinkokuntani ulkopuolella…

Täällä työmatkalaiset konttaavat töihinsä salkut hampaissaan samaa tahtia rollaattorimummojen kanssa ja keskustelevat heidän kanssaan sivistyneesti.

Tosin se on melkoisen hankalaa salkku suussa.

Seuraavana Pasila.

Liimapurkki kuittaa.

-

29.12.2011 IC RMK-HKI Klo 11.11 , erikeeper/särkiä