Nainen soittaa meitä sellollaan kuin seireeni.
Hiukset hivelevät säveliä ja kielet koskettelevat sormia, näppäilevät sydäntä.
Sellon sävelet takertuvat ihmisiin eivätkä päästä irti.
Sello on synnyttänyt naisen jalkojensa väliin ja naisesta on kasvanut sello, sen lanteet, kaula ja pää.
Sello värisee tuulessa kuin ilme ja nostaa karvoja pystyyn.
Ottaa sielusta kiinni rintalastan alta ja puristaa.
Laittaa luut jokaiseen syliin ja hiljentää kallon.
——–
26.5.10 IC HKI-RMK Klo 19.00
Voiko kauneus tehdä kipeää?
Jos on itse oikein ruma ja syntinen tällaisen kauneuden ääressä nöyrtyy ja tekee parannuksen.
Kaunistuu kertakaikkiaan!
Tällaisella säällä rumat kaunistuvat ja synnit annetaan anteeksi.
Tämä on nyt siinä ja siinä ettei tämä satu..
Aurinko työntää lumisen tikarin sydämeen ja kaikki pirstaloituu kiteiksi.
Sitä jäätyy paikoilleen tähän kiteiseen maisemaan ja pakastuu onnesta kankeaksi.
Juna jäätyy ja pysähtyy pellonlaitaan.
————
25.1.10 IC RMK-HKI Klo 11.11
Kauneuteen turtuu niin ettei sitä pian huomaa ollenkaan.
Kauneus katoaa silmistä ja tajunnasta, muuttuu arkipäiväiseksi, pelkäksi näyksi näkyjen joukkoon.
Kauneus muuttuu joka torstaiseksi hernekeitoksi ja lauantaimakkaraksi.
Ei se rumaksi muutu.
Ei se rumene.
Kauneus vain katoaa kuin lumikko lumihankeen.
Se on siellä mutta sitä ei näy.
Kauneus katoaa ellei sen liepeistä pidä kiinni.
Ellei niissä liepeissä roiku kuin hukkuva rotta.
———-
21.1.10 IC RMK-HKI Klo 11.18
 | tammikuu44 artikkeliin Eipä hötkyillä |
| Hymyilevä eläkeläine… artikkeliin Helähdys |
 | Vaari riksusta artikkeliin Alamme oppia |
| Anonymous artikkeliin Alamme oppia |
 | Deme artikkeliin Alamme oppia |
Hymyilevä eläkeläinen särkiä, järven hivenessä
erikeeper
