Tuttu humina. Ilmastointilaite. Kodikas tuntu, kun vielä sattui tuttu konduktööri. Junamme kiitää nyt lumisessa maisemassa. Kirkkaassa auringon valossa. Monen päivän pimeyden jälkeen. Lunta ei ole paljon, muutama pakkasaste. Pientareet pöllyävät hienosti kun kiidämme Hämettä halki.

Kaksi miestä kuiskuttavat toisilleen pari penkkiriviä edempänä. Nainen, ponchossa, istuu viereisellä rivillä takanani ja lukee. Minä istun tässä ja kirjoitan. Vielä on lunta maassa vaikka olemme jo Keravan kohdalla. Nainen ponchossa ei luekaan vaan tekee ristikoita. Kuiskaava mies kävi vessassa, jos ketä kiinnostaa. Missähän Clark Kent on? Ei ole häntä näkynyt. Ehkä VR on avannut uuden raideyhteyden Riihimäen ja Metropoliksen välille. Tikkurila kello 11.33. Koululaisia reppuineen ja kädet taskussa kävelevä mies.

Jos ihminen ei kävellessään heiluta kättään, siitä tulee hassun näköinen. Paitsi jos kädet ovat taskussa tai käsissä kannetaan jotain. Hurjaa ajatella mitä ihmiset pitävät kasseissaan. Jollain on väkivaltaisesti toisesta ihmisestä irrotettuja ruumiinkappaleita ja toisella Siwan tarjouslihaa. Joku toinen kantaa kassissa pistoolia jonka osti viikko sitten ja on nyt matkalla jonnekin tekemään historiaa yhdessä Pekka-Erikien kanssa. Kyllä me olemme eläimiä!