Tänä aamuna rakastin jokaista ihmistä, vastaantulijaa ja myötämenijää.
Kaikkea oikeastaan jossa vain on eläviä soluja.
Tai ihan kaikkea oikeastaan joka vain koostuu näkyvästä aineesta. Vaikka taidan minä rakastaa pimeääkin ainetta ja tuntemattomia ulottuvuuksia sekä mantelikalaa.
Tänä aamuna rakkaus sateli päälleni kuin kesäinen sade. Tunnetta ei horjuttanut edes VR:n ongelmat lipunmyynnissä eikä junien kulussa sillä rakastin niitäkin.
Istuin vain junassa ja värähtelin, onnellinen ihmismönjä omalla taajuudellani kunnes jouduin kohtaamaan ylitetyn markkinointibudjetin.
Siinä se makasi pöydällä, pitkänä ja kauttaaltaan punaisena enkä tuntenut rakkautta enää.
-
3.10.2011 iltajunasta


