Ruuhkaa.

Joku tulee varmasti viereen istumaan. Sen varalta ostin Iltalehden. Luen paskaa sen kirjoittamisen sijasta.

Joka paikassa suhahtelee ovet, kaikuvat askeleet. Ihmisiä vilisee laitureilla molemmin puolin. Kammoksun tällaista ruuhkaa. Tahdon pizzan. Tai lasagnen. Kärrymyyjä ehtii tänne heti Tikkurilan jälkeen. Ei saa pizzaa, ei lasagnea. On vain kolmioleipiä, pullaa ja kahvia. Miksei niillä muuten koskaan ole neliöleipiä, sellaisia perinteisiä voikkareita.

Ruuhka pahenee. Pian joku istuu viereen ja sitten minä lopetan kirjoittamisen. Villapaitani hiha purkaantuu. Pitkä ja musta narunriekale heiluu paperilla kun kirjoitan.

Kello 17.09 juna lähtee, ja minä jännitän tuleeko Pasilasta joku viereen. En minä jaksa lörpötellä kenenkään kanssa. Istun hiljaa ja sivuille vilkuilematta. Keskityn Iltalehden tyrmäävään antiin.

Uhkaavan paljon ihmisiä laiturilla. Saakeli.

Pelkäsin turhaan. Ihmisiä tuli vaunun täydeltä mutta kukaan ei istunut minun viereeni. Ehkä tästä vielä selvitään. Mutta Tikkurila on vielä edessä. Vai kehtaisinko sittenkin vain kirjoittaa vaikka joku istuisi viereeni? Kirjoitan niin isoilla kirjaimilla että vierustoveri varmasti näkisi kaiken. Eihän tässä mitään hävettävää ole. Tekevät ihmiset oudompiakin asioita. Ehkä tämä kirjoitusharrastus on jonkun mielestä jopa jonkun verran ylevää puuhaa. Luulevat minua joksikin kirjailijaksi. Miettivät, että kuka se tuo oikein on? Näyttääkö se tutulta jostain? Mitähän se nyt kirjoittaa? Olisinpa minäkin. Osaisinpa minäkin. Näin he ajattelevat. Eivät arvaa totuutta.

Mikä tekee kirjasta kirjan? ISBN-numero vai sen kirjoittaja? Kirja kuin kirja. Pitääkö kirjan löytyä kirjakaupasta ollakseen kirja? Ei varsinaisesti. Mutta sellainen mielikuva kaikilla on. Että kirjan kirjoittaa kirjailija. Ja että kirjan myy kirjakauppa. Ainakin oikean kirjan. Joku säälittävä omakustanne jota jaetaan sukulaisille, ei ole kirja. Kirjalla täytyy olla kustantaja, julkaisija. Kirjalla täytyy olla kovat kannet ja kannessa kuva ja kirjan nimi. Oikea kirja on sellainen joka ainakin parissa lehdessä arvostellaan ja jonka ainakin 10 ihmistä ostaa kirjakaupasta omalla rahalla. Oikea kirja on sellainen josta sen kirjoittaja voi tuntea olevansa ylpeä ja onnellinen. Sitä saavutusta kirjailija voi sitten vähän vähätelläkin muille ihmisille. Toisin kuin Paasilinna, Arto joka vanhemmilla päivillään on alkanut käyttäytymään öykkärimäisesti. Kehua retostelee itseään ja kirjojaan ja saunojaan. Varmaan se nipistelee kustannustoimittajaansakin pyllystä.

Juna lähestyy kotikaupunkia. Kello 17.50.

————————————-

29.11.07 IC HKI-RMK Klo 16.53