Varsinkin kun se on jäätynyt kauniiksi puiden oksiin. Kuin metsä olisi täynnä valkoisia meduusoja, kuuset tosin muistuttavat enemmänkin varrastikkuja.

Mutta kuka saakeli on keksinyt käyttää lumipeitteestä sanaa lumivaippa!?

Sattuu idylliin ja inspiraatioon eikä mieleen ponnahda muuta kuin vaippoja.

Ehkä Pamperseja.

Junan saapuessa Tikkurilaan taivaalta sataakin jo vaipan täydeltä.

Kamala näky.

26.1.2012 IC RMK-HKI Klo 10.20

Katosta roikkuvat johdot johtavat ihmisten elimiin ja ruumiin ulokkeisiin.

Juna  on liitetty valtakunnan rata- ja sähköverkkoon ja valtakunta globaaleihin tietojärjestelmiin.

Data rullaa radallaan.

Ihmiset nytkähtelevät lystikkäästi informaation purskahdellessa heihin.

Korstot vaunun ovella pitävät huolen että jokainen liittyy verkkoon. Kieltäytyjät kytketään väkisin.

Parahdan karkuun mutta joudun Korston kampittamaksi. Korsto tekee silppua mustasta muistikirjastani ja katkaisee kynäni sormiensa välissä.

Istuttaa tuoliin ja tekee tarvittavat liitokset ja kytkennät.

Tästä ei ollut kyllä mitään varoituskylttiä vaunun ovella!

—

23.1.2012 IC RMK-HKI klo 10.11

Siinä on vain varis matkalla moottoritielle raatoa syömään mutta komeasti se lentää lunta päin.

Mahtaako sen siivet lunta kantaa? Tarttuuko lumi lentävän linnun selkään ja siipiin, kinostuuko päälaelle valkoiseksi töyrääksi? Putoaako lintu lumen painosta alas hankeen kuin lumipallo vai karistaako hiutaleet selästään höyhenten kohautuksella tai jollain muulla lintujen konstilla? Ehkä se painon kertyessä riskirajalle pyörähtää Immelmannin silmukan ja jatkaa taas lentoaan, keveänä ja lumesta paljaana.

Silmissä kiiluen se tienlaitaan lintaksi ajettu talitintti.

–

23.1.2012 IC RMK-HKI 10.15

Postaan tämän tarinan samantien myös Pakinaperjantaille jonka aiheena siis Kertomaton Tarina.

Matkalla jonkun mummo potki lumikokkaretta edellään kuin koulupoika.

Viimeisen potkun jälkeen lumikokkare lensi vinhasti kohti rautatieasemaa mutta mummo käännähti Prisman suuntaan.

Molemmat hupenivat silmissä.

Lumi katosi jäljettömiin ja mummo Prismaan.

Minä loittonen kohti Helsinkiä pakkaslumen pöllytessä ikkunan takana. Jäätyneet lumihuuruiset puut saisivat mummonkin hihkumaan innostuksesta mutta täällä ei hihkuta vaan istutaan vakavina paikoillaan.

Ketuttaa.

Menen viereiselle penkkiriville istumaan ja haastan kanssamatkustajani tuijotuskilpailuun!

Kolmesta poikki. Hävinnyt tarjoaa ravintolavaunussa kahvit.

Otan hyvän asennon ja tuiman, rävähtämättömän ilmeen ja nojaudun eteenpäin.

Alan tuijottaa.

Mutta vastustajan ilme ei värähdäkään!

Se on varmaan kuollut.

-

16.1.2012 IC RMK-HKI 10.10

rikotut lasit esiintymislavan takana

käytetyt kondomit

purukumit joissa olisi varmasti makua jäljellä

jossain lämpöisessä suussa sulavaa piparminttua ja

pihlajanmarjaa, pisara

hiven maahan pudonnutta mascaraa

katoavia kasvonpiirteitä

-

–

Vastaus Torstai-haasteeseen 19.1.2012 haasteena “Poliisi”!

Kuva on muuten vanha mutta runno on uusi! En voinut vastustaa kiusausta kun tuo kuva nyt sopii tuohon runoon kuin lumi hankeen!!

-erikeeper