Musiikin aktiivinen kuuntelu on jäänyt viime vuosina olemattomaksi mutta olen juuri ladannut soittimeeni muutamia vanhoja suosikkejani ja yritän nyt elvyttää vanhaa, hyvää harrastusta.
Matkan aluksi valitsen ensimmäisen lätyn.
Pink Floyd, The Wall.
Pää on mukavasti kuulokkeiden välissä ja täyttyy uudenlaisesta maisemasta.
Matkustamisen äänet katoavat tai muuttavat merkitystään. Matkustan musiikin sisällä tai musiikki matkustaa junassa. Juna matkustaa musiikissa tai musiikki junassa ja minä olen sen kaiken kyydissä kuin väsynyt rotta.
Putoan virtaan.
Look mama, there is a snowflake up in the sky!
Ja junamatka muuttaa lopullisesti luonnettaan. Matkustajat muuttuvat hiljaisiksi. Maisema valuu eteenpäin ja kaikki vanha ja tuttu katoaa. Kuulutukset katoavat. Biisit vaihtuvat kuin asemat. Tikkurilasta tulee One of my turns. Oh my god what a fabulous room! Maisema muuttuu omituiseksi, kiihottavaksi kudelmaksi jossa mikään ei ole totta.
Aurinko laskee.
Joku nukkuu pääni sisällä, hengittää unta.
Heittää tiilen junan ikkunaan, lasit hajoavat.
Muuri murtuu tiili kerrallaan.
—
5.4.2011 IC HKI-RMK 19.10
erikeeper
