Ilmastointi hurisee ja releet naksahtelevat.
Helsingin rautatieaseman lasikatteen alta nytkähtää juna kohti pohjoista Riihimäkeä ja vähän muutakin.
Matka on synkkä ja pimeä.
Satunnaista valoa siellä täällä pimeää pistämässä mutta muuten on mukavan synkkää ja ikävää.
Mutta onhan pimeä täynnä rakastavaisia jotka hamuilevat toisiaan herkin sormin, luut kuumina.
Jotkut jakavat solujaan toisiinsa kietoutuneina ja lisääntyvät kun aika on kypsä.
Jotkut hamuilevat muuten vaan, silkasta ilosta tai kun ei ole muutakaan tekemistä ojentelevat huuliaan.
Kyllä rakkaudessa on taikaa.
Mutta todellinen ihme on kyllä pitkä parisuhde!
—
30.12.2011 IC RMK HKI 10.20
Länttäsin tämän myös Pakinaperjantaille jonka heittämään haasteeseen “tätä hain, mitä sain” se jotenkin sattuu sopimaan.
Oikein hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!
Jatketaan taas ensi vuonna!
erikeeper
Pimeää rakkautta! Loistavaa! Vaan eläkeläinen tyytyy kyllä pitkään parisuhteeseenkin vaikka ei pidä sitä ollenkaan ihmeenä, paremminkin siitä tulee mieleen ruotsalaisten hapansilakka.
Hah! Ymmärrän hyvin myös tämän hapansilakka-puolen. Ja se se vasta ihme onkin..
Sitä saa mitä rakastaa…saisikin…
Inspiroivaa uutta vuotta, Olli!
Kiitos samoin susu! Ja ehkä toi otsikko tosiaankaan ei ihan aina päde
Pitkän kestävän suhteen salaisuus on juuri siinä – Tätä hain ja mitä sain.
Näin on arleena!
Reissu Riihimäelle on sopivan pitkä jotta pitkälle parisuhteelle on mahdollisuuksia. Hyvinkääkin riitti aikoinaan
Pidetään ikävää, niin mäkin nuorena loilottelin…
tä, tä, täädä tä täädä pidetään iikävää!