VR:n raidealuksemme joutui suureen vaaraan kohdatessamme puista pudonneita lehtiä. Niitä oli valtavasti radan täydeltä ja mikä pahinta ne olivat märkiä ja liukkaita. Lähetin Pörstin radalle ottamaan asiasta selvää mutta hän liukastui välittömästi ja pudotti vaiheisensa ja viestimensä lehtikasaan. Kokosin nopeasti pelastuspartion jonka tehtävänä oli auttaa Pörsti pulasta sekä suorittaa Pörstille annettu tehtävä loppuun mutta koko pelastuspartio liukastui lehtiin ja kaatui hautautuen lopulta kokonaan puista satavien lehtien alle. Olimme jumissa ja huolissamme Pörstin ja pelastuspartion puolesta mutta meillä on tehtävä uljaasti ja rohkeasti kulkea siitä mistä ihmiskunta ei ennen ole kulkenut. Niinpä määräsin aluksemme päätykit tainnutukselle ja annoin käskyn tulittaa lehtiä mutta lehtiä putosi koko ajan lisää. Tilanne muodostui uhkaavaksi ja vaaralliseksi koko miehistölle sekä aluksen arvovaltaisille vieraille. Määräsin konemies Skotin nostamaan moottoreiden tehot täysille mutta lehdet olivat tukkineet moottorien ilmanottoaukot emmekä kyenneet kuin puolittaiseen poimunopeuteen. Konemies Skotti keksi asentaa aluksen kaikki lehtipuhaltimet aluksen kylkeen apumoottoreiksi mutta liukastui hänkin märkiin lehtiin heti ulos päästyään ja pudotti viestimensä lehtikasaan.
Tässä kapteeni Sirk. Jäämme odottamaan bussikuljetusta.
-
4.10.2011 IC RMK-HKI
erikeeper
Jos tuommoista tapahtuisi oikeassa elävässä elämäässä, se vasta harmittaisi. Ehkä runoilija on käyttänyt mielikuvitustaan tuota kirjoittaessaan, luulisin.
Pakko myöntää että tuossa on käytetty hieman mielikuvitusta! Joskus on kerta kaikkiaan pakko kun ei todellisuutta oikein tahdo kestää..