Aurinko paistaa niin että madot tunkeutuvat takaisin maan sisään.
Myyrät saattavat vielä lekotella pellolla, venytellä hieman.
Väistellä aamutuiman haukkoja.
Ihmiset sen sijaan matkustavat kuka minnekin. Tuoksumme enimmäkseen hajuvedeltä ja deodorantilta. Kampaukset ovat kauniita ja ehjiä. Paidat silitettyjä ja solmiot suoria. Hengitys on hammastahnan jäljiltä raikas kuin alkukesäinen tuuli.
Seuraavana Tikkurila.
Tuhannetta kertaa.
On ilmeisesti pakattava tavaransa, tilattava muuttoauto uusiin maisemiin. Radanvarren jokainen talo ja rakennelma, puu ja pensas ja koiraa isompi kivi on tuttua tutumpi. Jokainen kolostaan kurkkiva myyrä. Tuokin keltatakkinen koiranulkoiluttaja. Aina samassa kulmassa, samasta kulmasta.
Kääntäisi edes päätään!
Mutta ei.
Näkymät pysyvät samoina. Jos maisema ei muutu on muutettava maisemaa!
Kiipeän hattuhyllylle. Ripustan itseni sinne roikkumaan kuin lepakko.
—-
19.4.2011 IC RMK-HKI klo 8.11


