Helsinki-Riihimäki

Junassa vedän saappaat jalasta ja nostan jalat vastapäiselle tuolille. Viritän kirjoitusvälineet ja tuijotan ikkunasta ulos.

Pyryttää niin ettei ympäristöä ymmärrä.

Lojun jollakin atollilla eteläisellä tyynellä merellä ja latkin ananasmehua. Aurinko lämmittää kuin loisteputki ja lehtevä tuuli heilauttelee palmunlehviä.

Kookospähkinä tömähtää pehmeälle hiekalle.

Täälläpäin meri on turkoosi ja taivas korkealla. Lähistöltä kuuluu vaimeaa puhetta mutta sanoista ei saa selvää. Aurinko painaa aivokuorta silmäluomien läpi ja muuraa silmät tiukasti kiinni.

Nukuttaa.

Hengitän valtameren aaltojen rytmiin ja keinun pois. Äänet katoavat kunnes raudanluja käsi herättää olkapäätä puristamalla. Punapartainen, konduktööriksi pukeutunut mies osoittelee leimauslaitteella kuin jokin ikiaikainen merirosvo.

Mistä näitä hulluja tulee! Ajattelen ja käsken miestä poistumaan mutta ei se lähde.

—–

24.11.2010 IC RMK-HKI Klo 11.24

Tämä artikkeli on lähetetty joulukuu 10, 2010 kello 4:15 pm ja siihen on liitetty kategoria(t) IC-junassa avainsanoilla lumisade, maisema, pyry, uni. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed Voit kommentoida suoraan tai lähettää paluuviitteeseen omalta sivustoltasi.