Tekee mieli omavaraistalouteen, taloon metsänlaitaan.

Vedän hätäjarrusta jossain Nurmijärven tienoilla ja hyppään pois junasta.

Aurinko paistaa ja häikäisee kirkkaana mutta ehdin nähdä kuinka Riku Rantala loikkaa junasta pois punainen bandanna päässään kuin tsingis-kaani. Sapeli vilahtaa lanteella. Vieressäni seisoo Olli Mustonen katse jo taivaanrannassa, mittailee viivastoja, nuottiensa paikkaa. Sirpa Pietikäinen kuiskii oviaukossa Jukka Virtasen kanssa, epäröivät yhdessä mutta rohkaisevat lopulta mielensä ja astuvat hekin junasta pellon laitaan.

Korvissa soi tuuli ja naakkaparvi kun lähdemme yhdessä kulkemaan metsää kohti.

Jukka Virtanen puuskuttaa.

Metsänlaidasta löydämme pienen joen ja sitä sopuisasti kaventavan niemen.

Siihen iskemme ensimmäisen merkin, taloa varten.

Seuraavana päivänä Riku Rantala pyydystää meille jokeen hukkuneita hiiriä joita sitten keitämme lounaaksi Sirpa Pietikäisen tapaan metsäsienillä höystettynä.

Minä olen rakentanut meille saunan rantakivistä ja tuulenkaatamista. Kiharainen, makoisa savu nousee lumikuusien keskeltä kuin kohtalon sormi. Jukka Virtanen astuu saunasta ulos nokinen hiki ruumista nuollen ja hyppää  jokeen. Parahtaa sen kylmyyttä ja vilahtaa takaisin saunaan.

Olli Mustonen istuu rannalla, suurella kivellä ja laulaa hiljaista laulua.

Onnenpoikia!

——-

4.10.10 IC RMK-HKI Klo 10.20