Riihimäen asemalla
Junaa odotellessa, asemahallissa ukko rapistelee selän takana niin lähellä että niskakarvat nousevat pystyyn.
Ja kun ukko lähtee rapistelemaan muualle niin akka tulee kahisemaan takkinsa kanssa ja työntää naamansa olkani yli.
Nappaan sen nenästä kiinni ja nostan ylös jos ei pian lopeta.
Ikäänkuin jotakuta muka kiinnostaisi mitä minä tähän kirjoitan.
Sauvakävelyllä oleva vanhempi pariskunta on pysähtynyt penkille lepäämään posket ulkoilusta punertuneina. Lippuhallin ovet avautuvat ja sulkeutuvat ja ihmiset hypistelevät lippujaan ja lompakoitaan.Viereisessä kioskissa mustahattuinen mummo syöttää eläkettä pelikoneeseen ja joku harmaja tyyppi kurkkii varovasti roskisten sisältöä.
Täällä on elämä uomissaan. Odotushallissa.
Ihmiset ovat täällä enemmän ominaan jonkunlaisessa välitilassa, ajassa ennenkuin muuttuvat odottajista matkustajiksi.
————-
14.4.10 IC RMK-HKI Klo 10.00
huhtikuu 25, 2010 klo 6:11 pm
Sinä odottelit siellä ihan rauhallisella hetkellä. Keskellä päivää voi olla toisenkinlaisia hetkiä. t. Nimim. Kokemusta on…
huhtikuu 26, 2010 klo 10:22 am
Niin.. onhan se ajankohta tuossa aika oleellinen asia. Että mitä mihinkin aikaan tapahtuu ja ketä on liikenteessä. Heiluuko kävelysauvat vai siwasta ostetut pussikaljat..