Lapsen nahka natisee liukumäessä.
Suu jauhaa lapsen puhetta, sitä kuinka laiva lähtee, tuut, tuut vaikka mitään laivaa ei ole olemassakaan.
Istumme junassa, ei täällä ole vesireittejä!
Mutta vuolas virta vie jo laivaa miehistöineen keskelle karibiaa. Purjeet nousevat ja miehistö juoksee edestakaisin puisella, tömisevällä kannella. Vahvat kädet repivät purjeita ylös merituulen tarttua ja aallot alkavat lyödä keulapuita, laivan kylkiä ja suola tarttua paljaisiin, ruskettuneisiin selkiin.
Kapteeni nostaa kaukoputken silmilleen ja tähtää taivaanrantaan.
Lokki kirkuu taivaalla auringon kanssa.
————
19.3.2010 IC HKI-RMK Klo 19.40

