Vanhat varikset

Vanha varis raakkuu puussa.

Raakkuu vanhoja keväitä, auringossa kiilteleviä sulkiaan.

Äänessä on kaihoa, vokaalin venytystä ja painotus kraakin viimeisellä tavulla.

Kraaa-aak, kraaa-aak.

Vanha puu on varikselle tuttu. Samat kolot ja samat oksat.

Samat maisemat.

Junarataa, ratapihaa silmänkantamattomiin ja ohi lonksuvia tavarajunia.

Riihimäen rautatieasema ja sen tuomat rutiinit ja tutut naamat. Takanaan könöttävän grillikioskin menun varis osaa ulkomuistista.

Kyllästyttää.

Varis haukottelee sulat pörhöllään kuin juuri heränneenä ja pelästyy sitten ääntä alapuolellaan.

Runoilija!

Kraak!

Se tajuaa liian myöhään eikä kehtaa lehahtaa lentoon ettei runoilija pahastu.

Niinpä se sitten vaihtaa muutaman sanan runoilijan kanssa ja yrittää näyttää kiinnostuneelta.

Vaikka ei sitä yhtään vähempää voisi kiinnostaa.

————-

22.3.2010 IC RMK-HKI Klo 11.09

Tämä artikkeli on lähetetty maaliskuu 27, 2010 kello 10:53 am ja siihen on liitetty kategoria(t) IC-junassa avainsanoilla riihimäen asema, riihimäki, runoilija, vanhat varikset, varis. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed Voit kommentoida suoraan tai lähettää paluuviitteeseen omalta sivustoltasi.