Lumi pölisee junan kyljessä kuin maitojauhe tai pölysokeri.
Maisema näkyy mutta se häilyy kaikesta jauhosta sekaisena ja pirstana.
Mustia kuusenlatvoja vilahtelee ja metsä pellon takana kun jauho hetkeksi hälvenee.
En tiedä mistä tämä nyt tulee mutta tuntuu siltä kuin juuri olisi solmittu rauhansopimus vuosien sotimisen ja melskeen jälkeen.
Rauhansopimus jossa ihmiset rakastavat toisiaan, jossa elämä rakastaa elämää ja sopimus joka palauttaa pullapuodit ja maito- ja lihakaupat talojen kivijalkoihin ja kaikenlaiset maakarit. Sellainen sopimus jossa jokaisessa silmässä vilkkuu elämän ilo ja voima, pois kaikki kateus ja kilpailu elintasosta ja viimeisen rivin marginaaleista.
Sellainen sopimus on tehty.
Jossain tuolla lumisateessa, pölisevässä lumessa.
—–
23.2-10 IC RMK-HKI Klo 11.16
Eiliset päiväkirjamerkinnät ovat aavistuksen häpeällisiä. Sympatiseeraan VR:n henkilökuntaa ja ymmärrän heidän olevan mahdottoman tehtävän edessä. Ehkä tämä tuorein päiväkirjamerkintä pölisevän lumen takana tehdystä sopimuksesta on omistettu kaikille VR:n työntekijöille kannustukseksi ja myötätunnon osoitukseksi.
erikeeper
Hieno pölysokerilla kuorrutettu rauhansopimus! Oijoi, tulispa kaikenlaiset maakarit takasin.
Niinpä, Eleanor. Tulisivatpa. Mutta onhan se aikamoinen utopia. Oletko koskaan käynyt Fiskarsissa? Siellä pääsee vähän eri maailmaan kun useat eri käsityöläiset ja kahvilanpitäjät pitävät pieniä putiikkejaan. Hieno miljöö. Vaikka onhan noita kaupungeissakin.. Vanha Porvoo tulee ekana mieleen ja sitten Tukholma..
En ole Fiskarsissa ikinä käynyt mutta sinne pitäisi kyllä mennä! Porvooseen ei uskalla, kun siellä on se muskelikissa joka könittää mun koiran…
Heh… niinpä onkin.. olin unohtanut sen kissan… mutta fiskarsissa ei ole bodarikissoja… sinne uskaltaa mennä ja suosittelen mestaa! Siinä on hyvä ravintolakin josta sai oikein hyvää ruokaa… mikähän sen mestan nimi olikaan… tulen kertomaan sen heti kun muistan!