Anteeksi, onkohan tässä vapaata?
Kyllä on olkaa hyvä, minä sanon ja mies istuu viereiselle, tyhjälle paikalle ja alkaa kaivella salkkuaan.
Anteeksi, mutta onkohan tässä vapaata? Joku kysyy mieheltä miehen juuri saatua tietokoneensa auki reitensä päälle.
Kyllä on. Olkaa hyvä vaan ja nainen istuu tyytyväisenä miehen syliin niin ettei mies pysty työskentelemään. Pyörittää vaan päätään puolelta toiselle. Nainen miehen sylissä asettelee itseään kun joku kysyy heiltä;
Anteeksi, mutta olisiko tässä tilaa? Kyllä on, olkaa hyvä he vastaavat ja nuori mies kiipeää naisen syliin käyttäen miehen reittä astinlautanaan. Nuori mies vilkuilee hetken ympärilleen ja riisuu sitten takkinsa ja kenkänsä niin että kenkä kolahtaa junan lattialle.
Anteeksi, olisiko tässä mahdollisesti tilaa? Kysyy hieman kumarainen, vanhempi ukko. Nuori mies ja nainen vastaavat että juu, olkaa hyvä vain ja istukaa. Mies naisen ja pojan alla tyytyy nyökkäämään samalla kun yrittää kurkkia tietokoneensa näyttöä naisen selän takaa.
Nuori mies ojentaa vanhalle ukolle kätensä ja auttaa kiipeämään syliinsä. Nainen pojan alla hymyilee kauniisti. Pojan syliin päästyään ukko pyytää alinta miestä antamaan lattialle jääneen matkalaukkunsa. Mies nostaa laukun naiselle joka nostaa sen pojalle ja poika edelleen ukolle joka työntää sen heti hattuhyllylle.
Anteeksi, ei tässä olisi tyhjää paikkaa? Kysyy nuori nainen. Mies, nainen, nuori mies ja ukko ylimpänä toteavat että toki vielä mahtuu ja niin kiipeää tämäkin nuori neiti alimman miehen reideltä ponnistaen kohti ylintä ukkoa joka on alkanut hieman kallistella ja pitää katonreunasta kiinni. Nuori nainen kiipeää ukon syliin ja ukko alkaa puhua sille jotain. Nuori neiti vielä tasapainottelee ukon sylissä kun joku kysyy että:
Anteeksi, onkohan tässä tilaa? Mies, nainen, nuori mies, ukko ja nuori neiti vastaavat että toki on. Ilman muuta. Olkaa ystävällisiä ja niin pienet suloiset kaksospojat ja heidän kaunis äitinsä alkavat kiivetä paikalleen ylemmäksi ja alkavat heti järjestellä laukkujaan ja ostoskassejaan. Kaksospojat innostuvat ja alkavat laulaa.
Heidän äitinsä hymyilee.
Anteeksi!
Anteeksi, mutta mun olisi nyt kyllä jäätävä pois. Minä sanon heille kaikille kun juna alkaa lähestyä Riihimäkeä.
Koko huojuva pino katsoo minua äkäisesti.
Niinkuin minä tässä olisin jotain tehnyt.
———————
20.1.10 IC HKI-RMK Klo 19.42
erikeeper
