Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen syksyllä 2007.
Istuin työmatkojani IC-junassa ja minulla oli tylsää. Päätin kirjoittaa piristääkseni itseäni.
Päiväkirjaa kirjoittaessani en edes unelmoinut että tästä aiheesta joskus joku kustantaisi oikean kirjan.
Vuoden 2008 lopulla keksin kuitenkin idean. Miksi kaikki matkapäiväkirjailijat kertovat matkoistaan kaukaisiin ja eksoottisiin maihin? Miksei kukaan kirjoita matkapäiväkirjaa Helsingin lähiliikenteen linja-autoista? Tai IC-junista?
Tarjosin ideaa Likelle.
Idea oli heidän mielestään mielenkiintoinen, hauska ja uusi.
Kirjoituksiani kommentoitiin kuitenkin tyylillä että onhan juttusi ihan kivoja mutta.
Mutta olisiko sinulla jotain runollisempaa tekstiä samasta aiheesta?
Sattumoisin olin muutamaa kuukautta aikaisemmin aloittanut runojen kirjoittamisen uudestaan monen vuoden tauon jälkeen. Kirjoitin niitä junassa kuten Helsinki-Riihimäki päiväkirjaakin. Toinen vihko päiväkirjamerkintöihin ja toinen runoihin.
Sanoin kustannustoimittajalle että itse asiassa mulla taitaa olla jotain.
Kirjoitin parikymmentä runoa puhtaaksi ja lähetin hänelle näytteen sähköpostilla samana päivänä.
Pian tuli sähköpostiini innostunut viesti Stella Vuomalta, Liken kustannustoimittajalta.
Seuraavassa sähköpostin ensimmäinen kappale:
“Hei Olli,
Nythän kävi niin, että ihastuin runoihisi kovasti! Enkä ollut ainut: luin
niitä ääneen täällä kustannustoimittajien huoneessa, ja kaikki reagoivat
samalla tavalla kuin minä. Sitten annoin pinkan vielä pomolleni, joka piti
niistä myös. Kaikki pitivät erityisesti runojen loitsumaisesta ja
lorumaisesta rytmiikasta sekä tavasta, jolla avaat niissä jotain pientä
arkista ilmiötä siinä määrin että sen ihmeellisyys paljastuu. ” (Stella Vuoma)
Jestas miten sydän hakkasi kun tuota luin.
Hakkaa se vieläkin.
-olli
erikeeper
