Mies joka on palmikoinut partansa suipoksi tupakseksi leukansa kärkeen katsoi minua vihaisesti.
Toivottavasti pysyy omalla paikallaan eikä ryhdy puheisiin.
Ehkä hänen aamupuuronsa paloi pohjaan, mustensi päivän.
Nosti vihan miehen silmiin!
Ajatuksen siitä että kaikki muut saivat!
Tuokin rääpäle joka tuolta tulee, on varmasti saanut aamupuuronsa ja minä en.
Pistää niin vihaksi, palmikkoparta ajattelee ja puristaa käsiä nyrkkiin ja vilkuilee vihaisesti.
—–
16.11.09 IC RMK-HKI Klo 13.10
erikeeper
Tai ehkä se p-parta oli saanut elämänsä ensimmäisen valitettavasti-kirjeen kustantajalta?
Tai sitten se oli joku Afganistanissa rauhaa turvannut taistelija, joka ei ehtinyt kiireiltää edes partaansa ajaa. On siellä tottunut katselemaan kaikkia epäillen ja äkäisesti. Nyt parta liian kireällä palmikolla. Pelko ei niin hevillä hellitä.
Ja palmikko-parankin kustannuksella saa nauraa! Enpä toivoisi sattuvani liimapurkin kanssa samaan junanvaunuun
Tai ehkä korkeintaan olan takaa kurkkimaan, se voisi olla lystiä.
Jeh. Kaikki on mahdollista. Ehkä mies pelkäsi liimapurkkia?
Mutta ihan yleisesti sanon ja väitän etten tarkkaile junassa matkustavia ihmisiä yhtään normaalia enempää. Tuijotan pääasiassa vihkooni johon kirjoitan. Tietenkin joku asia ympärillä joskus antaa kimmokkeen kirjoittaa enemmänkin mutta siinä(kin) tapauksessa keksin, väritän ja liioittelen asiat irti todellisuudesta.. Tuo tämän postauksen palmikkopartakaan niin kamalan vihaisesti minua katsellut. Kunhan vilkaisi..