Katolta putoaa lunta suurina paakkuina.
Putoavat kuin raskaat, vedellä täytetyt säkit.
Läsähtävät rikki ratapihaan, räjäyttävät pisaransa pitkin poikin.
Aina kun juna pysähtyy, katolta putoaa lumi, säkillinen vettä.
Räjähdys.
Räjähdys.
Minä istun lämpöisessä vaunussa ja kuuntelen lumen ja veden ääntä.
Turistia joka ei ymmärrä että Rovaniemelle on usean tunnin, läpi yön kestävä matka.
Ehkä hän luuli olevansa lentokentällä?
Ja nyt odottelee että juna lähtee lentoon.
——
5.11.09 PJ HKI-RMK Klo 19.48
erikeeper
Minäpä näin viimeksi junan ikkunasta kuunsirpin.
Hm, alun ja lopun yhteys jäi epäselväksi, mutta mitäpä pienistä kun sai niin makeat naurut turistiparan kustannuksella!
Olikin muuten hieno kuunsirppi tässä pari iltaa sitten täällä kanta-hämeen taivaalla!
Hemmetille, että hienoa jos nauratti.. Tosiaan tuossa jutussa ei alun ja lopun kanssa ole yhteyttä ollenkaan. Kunhan lätisen. Lätinää nämä kirjoitukset enimmäkseen ovat enkä muuta tekstejä juuri ollenkaan niitä tänne blogiin kirjoittaessani. Ovat 98% samanlaisia muistivihkoni kanssa.
Menevät siis kerralla purkkiin ja ovat mitä ovat.