Vauhtia
Junan vauhti kiihtyy ja kiihtyy.
Radanvarren puut ja pensaat taipuvat junan vauhdista niin että vähäinen lumi lentää.
Junan vauhti kiihtyy ja kiihtyy niin että puut lakoontuvat, oksat ryskyen jäiseen maahan.
Läheisten talojen seinät kaatuvat ja tiellä kulkevat autot suistuvat ojaan.
Junan vauhti kiihtyy ja kiihtyy niin että peltohiiret juoksevat pelloilta syvemmälle metsiin.
Ihmiset juoksevat, naiset ja lapset.
Vauhti kiihtyy.
Junan vauhti kiihtyy ja kiihtyy niin että junassa matkustajien tuolit katkeavat oudosta voimasta, selät notkuvat vauhdista taaksepäin posket, lihat painuvat vauhdin voimasta.
Junan vauhti kiihtyy niin että ihmiset huutavat, lentävät taivaan tuuliin.
—–
19.10.09 IC RMK-HKI Klo 11.11
lokakuu 23, 2009 klo 1:42 pm
Voi ihanaa että jotkut pääsivät syvälle metsiin turvaan ja olipa hyvä että ehdit sanoa sen!
lokakuu 24, 2009 klo 2:51 pm
No nyt piti oikein ottaa penkin laidasta kiinni ja pelätä, ettei tästä vaihdist tipahda…
Jatka samaan malliin!
Lueskelin taas paussilla väliin jääneitä junatarinoita ja on ihan pakko taas sanoa, että nautin istua tämän junan kyydissä….
lokakuu 24, 2009 klo 11:34 pm
Kiitos Crane! Lystiä että joku täällä tosiaan joskus viihtyykin. Hienoa että pysyit kyydissä
p.t: Jepulis. Kiire meinasi tulla mutta hiiret ehtivät!
lokakuu 25, 2009 klo 8:09 pm
Melkoset g-voimat!
Ei tainnu olla ihan höyryveturi…?