Persialainen matto junan lattialla.
Valtava ja karvainen.
Valtavakarvainen villaplyysikoira jonka iso ja musta nenänpää pilkistää karvojen alta.
Nenässä kaksi mäyräkoiran mentävää reikää.
Ties kuinka monta mäyräkoiraa tuonne on jo kadonnut, Valtavakarvaisen villaplyysikoiran uumeniin.
Koiran isäntä ei muistuta koiraa.
Pieni on ja karvaton.
Ja vaaravyöhykkeessä joutua imaistuksi noihin valtaviin nenänreikiin pahan laihuutensa vuoksi.
Ties kuinka mones isäntä jo koiralla menossa.
———–
24.8.09 IC RMK-HKI Klo 10.09
erikeeper
Pienetkin koirat voivat olla kiusallisia, koska ne räksyttävät eikä niille edes ilkeä ärjäistä.
Voin hyvin ymmärtää herkän runoilija mielenkuohun tuollaisen itämaisen villaplyyssikoitan nähdessään. Kauhet sieraimet, tukka silmillä.
Mutta toisaalta, ei karvaisissa miehissä ole mitään vikaa.
Tämä oli NIIN hauska
Varsinkin kun muistelen edellisen koirani kanssa tehtyä junmatkaa.
Koira oli valtava karvakasa, joka painoi 60kg…..
Emäntä oli ja on kyllä niin runsaslihainen, että olis ollu liian iso paisti imaistavaksi!
Parit laihat miehet ois kyllä uponneet helposti . Lurps-vaan…
Kiitoksia komentista ja käynnistä Arjaanneli! Jestas… voiko koira painaa 60 kg?? Hurrjaa… Hänenlaisensa sieraimiin menisi pari kolme laihaa kirjanpitäjää ja yksi torimummo ihan kevyesti..
Voi jessus millaista ajatuksenlentoa!
Tämä tuo kyllä hymyn naamalle vielä monta kertaa 
Hemmetti: Kiitoksia käynnistä ja tervetuloa takaisin. Mukavaa että naama meni hetkeksi näkkärille.
Täytyy täsmentää, ettei ollu emännän ylensyöttämä puudeli, vaan Leonbergi, jonka kuuluu olla iso:)
Kuvakin löytyy heinäkuun Karvaisia juttuja-höpötyksestä.
Joku kerran kyllä sanoi, että koirajuttujen teko on varmin tapa karkottaa lukijat…
En sitten uskaltannu riskeerata, ja laitoin vain tän yhden…
Nykyään olen erikoistunnu pässeihin.