Ilmastointilaite imee ilmat ulos.
Junasta loppuu happi.
Miehet availevat solmioitaan ja naiset nappejaan.
Punat alkavat nousta poskipäille, karpalot hikeä ohimoille.
Kämmenet kastuvat niin ettei kynä niissä pysy.
Suut aukeavat kuin kalalla, kuivalla maalla.
Ihmiset alkavat nieleskellä syljenriekaleita mutta kurkut kuivuvat eikä sylkeä kauan ole.
Vaatteet vähenevät.
Kaikki mikä kiristää, otetaan pois.
Jotkut nostavat kätensä kurkulle.
Silmät pullistuvat.
——————-
21.8.09 IC HKI-RMK Klo 14.56
erikeeper
Happi tässä kyllä loppuu nykyään monessakin paikassa, ihan tavallisessa tavaratalossakin kassalle jonottaessa tai terveyskeskuksessa. Lamakin vähentää hegitettävän hapen määrää.
Avainsanoista puuttuu jano. Täytyy olla jano kun ihmiset nieleskelee syljenriekaleita ja kurkut kuivuu, tappava jano.
ja syljenriekale kuulostaa sanoinkuvaamattoman joltakin. Hirveetä. Kenen keksimä sana se mahtaa olla?
Syljenriekale on runoilijan omasta päästä. Kuvataiteesta puhuttaessa käyttökelpoinen sana olisi koiranoksennus.
Kauhee sana. Sen avulla voi sanoa lyhyesti niin paljon, esim:
– Maraton. Syljenriekaleet.
– Luokkaretki ysiluokan kanssa ja sr:t
ja vaikka mitä mutta nyt on pakko lopettaa. Kiire (ja sr:t).
Kauheita kommentteja kauheessa kirjoituksessa.
Kauheita syljenriekaleita ja muita limoja.
Kiitos!