Kimeät teinit päästelevät ääniään.
Vaunu on täynnä innostusta jollekin asialle.
Hepulia!
Tytöt ovat yliaktiivisessa tilassa jossa tilalla ei ole merkitystä.
On vain lauma kimeitä huutoja ja nauruja ja niiden purskeita.
Ne risteilevät ilmassa, kimpoilevat korvasta korvaan ja seinästä seinään kuin superpallot.
Levottomuus tarttuu runoilijaan joka alkaa kaivata viiniannostaan.
Ajatukset alkavat harhailla pelkästä ajatuksesta.
Jalka alkaa vispata ja pää kääntyillä kimeästä toiseen.
Ärtymys nousee seisomaan ja huutaa kimeät hiljaa.
Mutta runoilija istuu ja kirjoittaa.
—————–
20.7.09 IC RMK-HKI Klo 10.09


