Alakerrassa on kuuma.

Istua siellä toisissa kiinni, kylki kyljessä niin, että toista puolta paahtaa infernaalinen lämpöpuhallin ja toista puolta lähimmäinen.

Lähimmäinen joka puhuu asioita joita ei jaksa kuunnella mutta joita joutuu silti väkisin kuuntelemaan.

Se on ihan kamalaa.

Kaulus alkaa puristaa. Kengät puristavat.

Kaikki mikä ei alakertaan mennessä heti puristanut, alkaa kyllä puristaa.

Se puristaa kuin kuristajakäärme.

Katkaisee hapenkulun ja verenkierron. Aina kun hengität ulospäin, käärme puristaa kovemmin.

Mutta yläkerrassa!

Siellä voi huoletta avata paidannapin tai kaksi. Siellä voi hengittää sisään ja ulos kaikessa rauhassa. Ei pelkoa käärmeistä.

Yläkerrassa istutaan poutapilven päällä ja juodaan linnunmaitoa hunajalla.

Yläkerrassa istutaan ja vaihdetaan maisemia kuin ajatus mutta yläkerrassa istuukin vain epäsosiaalinen aines, yhden pienen runoilijan solut.

———–

-erikeeper 13.4.09 IC RMK-HKI 11.20