Ikuiset myrrkyvaunut Riihimäen ratapihalla.
Kilometritolkulla, usealla raiteella erilaista tavaraa ja nestettä ja kaasua ja litä lie matkalla jostakin ja jonnekin.
Ainahan ne tuossa ovat.
Eivät näytä liikkuvan ollenkaan.
Mutta ehkä sittenkin liikkuvat. Öisin, kun kukaan ei ole näkemässä.
Silloin vaeltavat paikasta toiseen hiljaisena klonkkeena,salamyhkäisenä saattuneena.
Ongelmajätelaitoksen suojapukuiset miehet vartioivat niiden menoa hiljaisina.
————————-
18.3.09 IC RMK-HKI Klo 11.09
Täyttä!
Ahdistus!
Laastariotsainen mies kutoo villasukkaa tuossa viereisellä rivillä.
Näky ei ole aivan tavallinen ja hieman hämmennyn.
Mutta kunniakasta tuollainen on!
Uskaltaa kutoa, mies. Osaa kutoa.
Mies kyllä näyttää asiaan vihkiytyneeltä. Ulkonäkö on sellainen että kasvattaa villatkin itse.
Tai siis ne lampaat.
Jossain ne määkivät miestä ja keritsimiä odottaen. Mies sitten villasukissaan ja villapaidassaan kulkee paikalle.
Sanoo lampaalle muutaman rohkaisevan sanan ja taputtaa sen päätä.
Rapsuttaa säkkärää karvaa niskasta.
Kerittyään lampaan, mies nostaa villat maasta ja menee kotiinsa pesemään villat.
Sitten tekee villasta lankaa!
Lammas on aitauksessaan paljaana, vaaleanpunainen iho nystyllä siellä täällä.
Juna pysähtyy nyt Tikkurilaan. Kuulutus katkaisi ajatuksen kuin kanan lento.
Lisää ihmisiä vyöryy sisään.
Ahdistus.
Paniikki.
Haluan istua yksin!
Pian juna lähtee.
Vielä olen yksin.
Vielä.
Voi tätä hermoja raastavaa odotusta.
Askeleita. Lähestyviä askeleita.
Matkalaukku. Tummat housut tai takki näkökentän oikeaan laitaan ja sitten.
Sitten kysymys.
“Anteeksi, onkohan tässä vapaata?”
———————-
12.3.09 IC HKI-RMK Klo 15.15
Lumipyry yllätti.
Oli jo kevättä hyvin ilman täydeltä kun lumi taas tuli.
Nyt se pyryttää eteläsuomen täydeltä ja tunkeutuu suojaamattomaan korvakäytävään.
Juna on tulossa Jyväskylästä ja on normaalia täydempi taas.
Ehkä ihmiset ovat alkaneet nukkua pidempään kuin ennen. Tulevat töihinkin, Helsinkiin, myöhempään kuin ennen.
Punapaitainen nuorimies lukee kirjaa jossa on pahannäköisiä laskukaavoja.
On äxää ja yytä monessa kerroksessa. On isoa ja pientä. Sulkumerkkiä ja aivan outoja symboleita.
Päätä särkee.
Suu kuivuu.
Nuoret naiset edessäni läppärit sylissä naputtavat töitään tai mesettävät keskenään.
Matemaatikko punaisessa paidassaan pureskelee nyt kynsiään.
Tai rystysiä.
Ei tuosta selvää ota.
Kaavasta.
————————–
9.3.09 IC RMK-HKI Klo 11.15
 | Maija Haavisto artikkeliin Hopeahapsisen kosto |
 | erikeeper artikkeliin Rautahepo |
 | tammikuu44 artikkeliin Rautahepo |
| erikeeper artikkeliin Jääkiekkoilijan kesä, Vol… |
| tammikuu44 artikkeliin Jääkiekkoilijan kesä, Vol… |
Hymyilevä eläkeläinen
erikeeper
