Nyt se on tässä!
Tämän päiväkirjan viimeinen sivu.
Paljon on mustetta virrannut. Noin 400 A5-kokoista sivua. Ballograf.
Mitä tästä kaikesta on käteen jäänyt? Konkreettisesti vain tämä musta, muheva kirjani. Tämä blogi joka roikkuu jossain ihmeellisessä paikassa, jossain netissä kuin verkossa kuoleva kala.
Ehkä muutama lukija oikeasti viihtyy täällä. Sitä enempää en voisi pyytää.
Tätä kirjoittaessani minä olen enimmäkseen viihtynyt. Kynä on kulunut kädessä, sen osat liikkuvat väljästi. Minulla on ollut mukavaa. Ja olenpa ainakin aktivoinut tämän harrastuksen taas. Kirjoittamisen.
Matkat Helsingin ja Riihimäen välillä jatkuvat.
Kirjoittaminen jatkuu.
Miksi minä lopettaisin?
Mutta piristystä! Sitä minä kaipaan! Pilkettä pippeliin!
Ehkä Helsinki-Riihimäki loppuu tähän.
Ehkä tämä on sen viimeinen lause.
———————————
18.2.09 IC HKI-RMK Klo 20.08
Tässä vielä muutama viimeinen lause:
Tai tämä: Kiitokset kaikille lukijoille!
Tai tämä: (näettekö, ei meinaa loppua ollenkaan)
Tai tämä: Tämä ei jää tähän! Uusi vihko odottaa jo kannet kovana!
erikeeper
Tuo viimeisin viimeinen on ainoa kelvollinen.
Niin! Ei saa säikytellä lukijoita. Ainakaan minua.
Niin. Kai tämä jatkuu. Mutta jotenkin tämä uudistuu. Jos ei jutut muutu niin ainakin ulkoasu.
Jutut on muuttunu koko ajan ja varmaan ne jatkaisivat muuttumistaan ilman muuttamispäätöstäkin.
(Tämänpäiväinen pakotti nauramaan kaks kertaa.)
Olisi hyvä joskus päästä lukemaan omia jorinoita niin että niitä pitäisi jonkun muun kirjoittamana.
Samoin tekisi mieli mennä kokemaan turistina Helsinki ensimmäistä kertaa elämässä. Helsinki, jossa olen kuitenkin elämäni asunut muutamaa vuotta lukuunottamatta.
Ehkä kummassakin tapauksessa osaisi tehdä havaintoja, huomaisi jotain mihin ei liimapurkkina pystynyt.
Tähän ei nyt auta kuin rankempi lobotomialeikkaus..
(Ei kun eilinen. Hyvänen aika.)
Tai dementia! Jostain luin jutun hieman dementoituneesta kirjailijasta, joka kuunteli ääneenluettuna joskuskirjoittamaansa kirjaa. Jonkin aikaa kuunneltuaan hän kysyi tyttäreltään että “Voi kuka on kirjoittanut noin kauniisti?”
Jeh. Olen lukenut tuon saman jutun. Se lämmitti silloin mieltäni ja lämmittää vieläkin. Jotain hyötyä siitä dementiastakin voi olla.