Jantusen Sähköliike Oyj
Askeleita.
Sininen pipo ilmestyy näkyviin penkin selkänojan yllä. Vilahtaa miehen naama ja ruskeat viikset. Sitten katoaa taas.
Istun selkä menosuuntaan. Kun katsoo ikkunasta ulos, näkee junan penkkejä ja oman vartalonsa joiden läpi kuultaa lamppujen ja mainoskylttien valo. Pasila klo 19.13. Jossain ruman ratapihan takana on kaunis keskuspuisto. Ei täältä katsoen usko, mikä paratiisi tuonne pimeyteen kätkeytyy. Keskuspuistoa minä taidan Helsingistä eniten kaivata. Ja Lauttasaaren rantoja. Vaikka onhan Riihimäelläkin vettä. Ankkalammikko ja Vantaanjoen alkulähteet. Mutta niistä ojista ei kyllä housut kastu.
Tikkurila klo 19.20. Taksit tolpalla. Kuskit kadulla turisemassa. Laiturit pimeitä ja tyhjiä mutta parkkipaikka on täynnä autoja.
Suomi on pimeä maa. Muutaman tunnin ajaksi riittää päivänvaloa, sitten pimenee. Yhteiskunta toimii pimeässäkin. Ja ihmiset siinä. Miten tämä maa on voitu rakentaa tällaisessa pimeydessä? Miten täällä kukaan voi toimia kun on näin pimeää? Onhan meillä sähköt mutta huonosti käy jos sähkö jonain päivänä loppuu. Kylmä tulee. Jano ja nälkä. Suojan tarve. Ajatella millainen sähköjohtojen ja kaapeleiden vyyhti meillä on. Muuntimet ja siirtimet. Voimalaitokset. Talosta taloon. Kaikki ne sähköä tuovat ja vievät laitteet joita on joka paikka täynnä. Onkohan kukaan koskaan laskenut kuinka monta kilometriä kaapeleita ja johtoja Suomessa kulkee ristiin, rastiin. Maassa ja ilmassa. Jos joku nyt saisi urakan, joku sähköliike, että sähköistäpäs Jantunen koko Suomi, niin paljonko mahtaisi Jantunen veloittaa pelkkiä materiaalikuluja. Kyllä siinä Jantunen hieroisi käsiään onnenpotkusta ilahtuneena. Jos Jantunen aloittaisi Kyläsaaren voimalaitokselta aamulla kello 7 olisi Jantunen kädet pystyssä ensimmäiseen kahvituntiin mennessä. Tarvitaan lisää sähkömiehiä! Ja paljon! Olisi alan työllisyysnäkymät valtavan hyvät ja Jantusesta tulisi suhteelisen varakas mies.
—————————————
15.11.07 IC HKI-RMK Klo 18.58
